maanantai 9. heinäkuuta 2012

Mustikkakukko


Äitienpäivänä tein äidilleni mustikkakukon sekä vaniljakastiketta lahjaksi. Ja sehän oli suorastaan täysosuma. Ensi kosketuksen sain mustikkakukkoon Marttojen ruokakurssilla. Jossa tein kukon Thaimaalaisen pojan sekä Bulgarialaisen tytön kanssa. Tämä herkku on yllättävän helppo tehdä, voit tehdä sen jäisistä marjoista tai suoraan metsästä poimituista. Itse myös yhdistelen marjoja. Kokeilkaa rohkeasti, lupaan että tykkäätte!

MUSTIKKAKUKKO

150 g   margariinia (1.5 dl juoksevaa)
1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja 
2 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta 

täytteeseen
6 dl mustikoita
1 dl sokeria

Sekoita puukauhalla hyvin sekaisin margariini ja sokeri. Jauhot ja leivinjauhe 
sekoitetaan keskenään ja lisätään sitten margariini-sokeriseokseen. Taikina työstetään tasaiseksi palloksi,  josta 2/3 painellaan piirasvuokan pohjalle ja reunoille.
 Lopusta taikinasta muotoillaan kukolle kansi. 

Mustikat ja sokeri sekoitetaan keskenään ja kaadetaan piiraspohjalle. Täytteen päälle 
painellaan kansi, tee kanteen haarukalla reikiä, jotta höyryt pääsee ulos. 

Mustikkakukkoa paistetaan 200 asteessa noin 35 minuuttia. 
Jäähtynyt kukko tarjoillaan vaniljakastikkeen kera.


Mustikkakukon voi tehdä myös pieniin kulhoihin, tällöin jokainen
saa oman mustikkakukon syödäkseen.


Laita kukko aina täyteen marjoja, mutta muista poistaa pois turha neste.


Valmis mustikkakukko on parasta lämpimänä ja vaniljakastikkeen kanssa. 
Jäätelön ystävät nauttivat sen kermajäätelön kanssa.




sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kylmä kesä?

Suomen kesä on ollut niin kylmä, että ihan sääliksi käy luontoa. Huvikummunkin salaatit ovat todella pieniä, mutta onneksi edes laatikossa olevat ovat alkaneet kasvamaan. Juuri tänään kävin katsomassa, että kesäkurpitsa tekee "jo" kukkaa.

Istutin myös mm. porkkanaa, pensastomaattia, paprikaa ja erilaisia salaatteja. Oikeastaan odotan millaisia porkkanoista tulee, sillä lajike oli monivärinen. Olisi kiva saada ruokapöytään liiloja ja punaisia porkkanoita oranssien sekaan.






Werneri koira kävi myöskin uimassa. Tai lähinnä se on luttausta tuo uinti. Mutta kyllä sitä uitiinkin, kunhan ensiksi olin itse uskaltautunut veteen. Vesi tuntui todella kylmältä, totuttautumisen jälkeen siellä sitten jo uskalsikin talsia. Kävelin koiruus sylissä syvemmälle ja laitoin sieltä Wernerin uimaan kohti rantaa. Ja niin oli Wernerin kesäturkki heitetty järveen, omani tosin vielä odottaa!

Tässä vielä meidän lähirannasta kuvaa!


Seuraavaan poustaukseen sitten viimein se mustikkakukon resepti.
Voih, löydänköhän yhtään kuvaa siitä herkusta?